Hyvää huomenta!

Tiedättekö sen tunteen, kun on juuri käynyt suihkussa ja suihkunraikkana pitäisi pysyä pitkään ja kun astut bussiin, siellä on lämmöt täysillä? Mulla oli päällä erikoislämpimät vaatteet, koska oon lähdössä mökille viikonlopuksi enkä saa missään nimessä vilustua, kun joudun yhteen leikkaukseen ensi viikon alussa. Bussiin astuessani trooppinen ilma alkoi tunkeutua tajuntaani, ja riisuin ensin takin päältäni helpottaakseni oloani. Kääräisin vielä ekstralämpimän fleeceni hihoja, mutta kun sekään ei auttanut, heitin teepaitahihasilleni. Oli siinä kanssamatkustajilla vähän katseltavaa 7.30 -bussissa, kun ketään muuta ei näyttänyt häiritsevän täydet lämmöt....

Se siitä. Keskiviikko-aamuna olin työterveydessä puhumassa unettomuudestani ja stressin tunteestani. Psykologin kanssa ajauduttiin keskustelemaan mindfulnessista, joka alkoi vähän yllättäen kiinnostaa mua. Tässä ajassa kun mulla pyörii koko ajan sata ajatusta päällekäin päässä, yhteenkään niistä on vaikea tarttua enkä oikein mitään saa aikaiseksi. Ainainen riittämättömyyden tunne kyrsii ja vie unen silmästä aamuyön tunteina. Otan siis ilolla ja pienin odotuksin uuden tuttavuuden vastaan. Mindfulness ei välttämättä olekaan sellaista hömppää kuin luulin. Ainakin annan sille mahdollisuuden. Toisin sanoen annan itselleni mahdollisuuden. Minä itse teen sen muutoksen.

image-normal.jpg