image-normal.jpg

Kiitokset Westendille. En ole mikään kermaperse, joka asustaisi siellä. Kävin vain kävelyllä pitkin Westendin rantaa, ja sain sieltä niin paljon hyvää sieluuni, että tahdon julkisesti kiittää tuota tyyristä rannikkoa. Kävelylle lähtiessä mielessä kyti ajatus rumuudesta ja sen vastakohtana tottakai mietteitä kauneudesta.

Mietin sitä tatuointia, josta en pidä. Omalla ihollani se kertoo tarinaa siitä, miten elämässä tulee tehtyä virheitä, tai ainakin asioita, joita katuu. Siinä se nyt on, tahdoin tai en. Miksi minä en pidä siitä? Mikä siinä pelottaa? Tänään ajattelin, että syynä on rumuus.

En ollut pienenä mitenkään erityisen kaunis, ihan tavallinen tyttö. Ala-asteella olin pyöreähkö pullukka, sain silmälasit ja tykkäsin pystytukasta (80-luvulla se oli in tytöilläkin). Pelkoa rumuudesta. Yläasteella laihduin näkkäridieetillä, hankin piilolinssit ja permanentin. Ja tulin kiusatuksi. Pelkoa rumuudesta. Lukion jälkeen aloin tehdä rumasta kaunista. Ymmärsin liikunnan merkityksen, aloin panostaa hiuksiini ja vaatteisiini. Jotenkin itseäni kuunnellen minusta tuli tällainen, itsensä hyväksyvä, itsessään kauneutta näkevä ihminen. Siinä missä miellän itseni humanistiksi, joka välittää muista ihmisistä, on hassua, että olen kiinnittänyt niin paljon huomiota itseeni. Jotenkin se tie oli marssittava.

Kaksi vuotta sitten muutin yhteen poikaystäväni kanssa. Postilaatikossani on nyt sen miehen nimi, jonka kanssa olen halunnut jakaa viimeiset kymmenen vuotta - niin kauan, kuin olen hänet tuntenut. Kun reilusti parikymppisenä aloin herätä hyvien puolieni korostamiseen, aloin kaivata hyväksyntää myös häneltä. On oikeasti unelmieni täyttymys, että meillä on nyt yhteinen koti ja järjettömästi rakkautta.

Sellaisen lenkin minä tänään kävelin Westendin ympäri. Alkumatkan mietin rumuutta. Sitten totesin, että ei se yhdestä kuvasta ole kiinni, kokonainen ihminenhän minä olen. Ja tiedän, että poikaystäväni rakastaa minua koko pakettina, eikä siinä yksi ruma kuva paljoa paina. Siinä rantaviivaa kävellessäni sain niin paljon kauneutta sieluuni, että aloin hymyillä. On niin taivaallisen ihanaa, että elämä pyörii pääasiassa ihan muiden asioiden kuin itseni ympärillä. Hyvä päivä.

image-normal.jpg