Oih, olin jo niin kovin innoissani vetämässä lenkkelykamoja niskaani, kun katsoin ikkunasta ulos ja totesin, että vettä sataa kertakaikkisen paljon. Vähän pakkia pitää ottaa, iltapäivällä pitäis olla jo selkeämpää. Oon vaan niin tottunu lähtemään kävelylle heti aamutoimien jälkeen, nyt mietin kovasti, mihin saan aikaani tuhlattua. Tänne tulin.

Täytin ihan nätisti sen 35 vuotta tossa perjantaina. Oli itse asiassa parhaat synttärit aikoihin - eipä niitä ole kauheasti juhlittu muina vuosina. Perjantaina kävin syömässä perheeni kanssa ja illalla kullan kanssa Tavastialla. Pitkästä aikaa. Kulta oli ostanut mulle synttärilahjaks vielä uuden Bridget Jonesin, sain siis täydellisesti kaikkea, mitä olin toivonutkin. Mieletöntä!

Huomenna koittaa taas arki. Se tarkoittaa töihin paluuta nenäleikkauksen jälkeen. Ihan niin kuin aina pidemmän vapaan jälkeen, tuntuu nytkin aika nihkeältä mennä töihin. Itse kun edustan tällaista varhaiseläke-tyyppistä ihmistä, joka keksii mainiosti päivilleen täytettä ilman ansiotyötäkin. On ollut niin ihanaa keskittyä vain lepoon ja omaan hyvinvointiin.

Toki ajatukset on käyneet kipeissäkin asioissa. Uudessa asunnossa (kovasti ollaan netistä katseltu, mutta mitään olla löydetty...), ja siinä, suostuisiko tuo mies joskus kenties menemään naimisiin ja lisääntymään kanssani. Vaikeaa on. Rapumiehen kanssa mikään ei synny pakottamalla, pitää olla käsittämättömän kärsivällinen.