Pari päivää on menny tunteilun aallokoissa, aika matalissa vesissä kahlaten. Liekö kuun asento vai kuukautiset, mun on ollu tosi vaikee saada itsestäni mitään irti. Nyt sentään tätä.

Pää käy kierroksillaan. Olen kovasti mietiskellyt kaikkea mitä elämässäni on menossa, ja paljon myös sitä, mitä ei. Sieltä varmaan kumpuaakin jokin masennus, kun ei oikein tiedä suuntaa vaikka jonnekin olisi mentävä. Ja toisaalta tässä ja nyt on hyvä.

Yhtä kaikki, jokaisessa päivässä on oma energiansa. Minussa on oma energiani, eri päivinä erilainen. Eri hetkissä erilaista energiaa, eri ihmisten kanssa eri energiat. Meillä on kaikilla omat energiasyöppömme ja ne paikat, ihmiset ja asiat joista saamme energiamme. Pelkässä arjen hallinnassa on niin tärkeää käsitellä omaa energiaa. Aina johonkin tärkeään tapaamiseen mennessäni mietin, millaisella energialla tapaan muita ihmisiä. Energia jota kannan, tarttuu - oli se sitten hyvää, pahaa, jännittynyttä tai rentoa.

Olen opiskellut laulamista. Laulutunneilla puhuimme esiintyjän energiasta, siitä, että lavalla laulajalla tulee olla energiaa. Yhdessä yleisön kanssa energian saa kiertämään, ja kaikki hyvä tulee laulajalle takaisin. Jos ajattelen parhaita keikkoja, joilla olen käynyt, niin näihän se just on. Ihan euforisessa tilassa ja kiihdyksissään sieltä on kotiin lähdetty. Ja jos nyt mietin jotain lenkille lähtöä tai jumppaamista, tietyllä energialla hommia lähdetään tekemään. Muuten se jää sohvalla makoiluksi.

Se energia, josta puhun, on jotain muuta kuin sitä, että oot levännyt hyvin ja jaksat puurtaa arjessa. Se on jotain, mikä säteilee sisältä tasaisena virtana ja on susta itsestäs kiinni, paljonko ja miten se sinussa joka hetki liikkuu. Hurjaa on ollut huomata, miten oma energiani muuttuu, jos olen yksin tai rakkaani kanssa. Yksin energia on ollut silkkaa teinimäistä kiukkua, yhdessä ollessa pelkkää hyvää. Tätä pitänee tutkiskella lisää.

IMG_1102-normal.jpg