image-normal.jpg

Kuva on otettu maanantaina, matkalla kohti Suomenlinnaa. Aurinko nousi hiljalleen juuri, kun astuin lauttaan. Kaikki oli kasvottoman kaunista. En tiennyt, mitä odottaa. Tuntuu, kuin siitä olisi ikuisuus.

Viime yönä nukuin napin avustuksella 12 tunnin unet. Oli ihanaa saada kaikki univelat kuitattua, ja sitä kautta saada pieni pala itseä takaisin. Viikko on ollut yhtä kohellusta päivästä toiseen. Yhtään en ole ehtinyt enkä jaksanut liikkua tällä viikolla, ja migreenit on saman tien tulleet takaisin. Yks yhteen näin.

Vain elämäässä nyt viimeisellä kerralla ihmiset analysoivat toisiaan. "Olla kosketuksissa omaan henkiseen puoleensa" -lause tuli siellä täällä esiin muista puhuttaessa. Jukka Pojasta tällainen välittyi helposti, hänen näytti olevan helppo olla itsensä kanssa. Eikä hänkään aina kaikkea ole tehnyt oikein. Hyvä olo rakentuukin siitä, että hyväksyy kaikki menneet asiat sellaisina kuin ne tapahtuivat, hyväksyy, antaa olla ja jatkaa eteen päin. Pysähtyy välillä miettimään, kuka on, millainen haluaa olla ja koittaa elää niin, että on hyvä olla. Elämä on liian lyhyt kärvistelylle, oman itsensä tai muiden ruoskimiselle.

Hyvä ruoka, rakkaus, oman kullan syli. Tänään ne riittävät.