... niin. Kyllä mä lasken itseni peruslaiskaksi ihmiseksi, joka tilaisuuden tullen viettää aikaa autuaasti joutilaana. Nyt vaan ei ole kyse siitä. Touhotus on sitä luokkaa, että pysähtyessäni joutiloimaan, nukahdan. Ainoa aika vuorokaudesta, jona en tee mitään, menee lepoon. Täysiä päiviä, liian täysiä!

Kävin alkuviikosta psykologin juttusilla vähän puhumassa tämänhetkisestä tilanteestani. Yhteen ääneen todettiin, että raskaan syksyn jälkeen taitaa pilkottaa vähän valoa taivaanrannassa. Moni asia on paremmin, pääasiassa oman pääni sisällä. Ihmisellä on taito mukautua muutokseen. Suurimmat muutoksen kuohut on surffailtu? Toki hieman korpesi, etten mahtunut työnantajan keväällä tarjoamiin mindfulness-ryhmiin.

Niinpä latasin pari aiheeseen liittyvää appsia puhelimeeni. Ah ja voi, miten mukavaa oli pari päivää sitten laittaa kotimatkan ajaksi rentoutussovellus päälle, ja antaa bussin viedä! Siitä voi tulla hyvä päätös työpäivilleni jatkossa. Hassua on, että yksi näistä sovelluksista lähettelee pitkin päivää muistutuksia siitä, että "olisiko nyt hyvä aika vähän pysähtyä miettimään hengitystä?" tms. Eilen tällainen ilmoitus tuli, kun olin keskellä isointa työhässäkkää, ihmisiä joka puolella, ei mitään saumaa pysähtymiselle. Yllätyin ihan, miten teki mieli heittää puhelin seinään ja huutaa, että "etsä tajuu, että emmä nyt ehi!". Ja mietin saman tien, että siitähän mindfulnessissa kuitenkin on kyse, rauhan tuomisesta hektiseen arkeen. Ehkä se siitä pikku hiljaa, kunhan löydän sopivia pysähdyspaikkoja päiviini.

Kotona rakkautta riittää :) Vähän ällöttää, kun tuntuu ihan samalta kuin sillon suhteen alkuaikoina. Ihan hassua! Viime aikoina olen huomannut vakuuttelevani sekä itselleni että läheisilleni, että mikään kiire ei ole edetä minnekään. Talo on suunnitteilla, lapsikin ehkä suunnitteilla, hauraasti uskallan toivoa jotain julkista sitoutumista.... Mut kiirettä näihin ei ole. En tiedä lähiympäristöstä tai liiemmin julkisuudesta juuri yhtään paria, joka olisi maailman myrskyissä pysynyt kimpassa. Kun ihmiset alkavat haluamaan asioita, suhteet vaarantuvat. Parempi vaan hissutella hiljakseen eteenpäin.

Apropoo, viikonloppuna käytiin katsomassa taloa, jossa oli potentiaalia kodiksi. Se tarkoittaa lisää neliöitä, mikä saattaisi tarkoittaa... tiedätte kyllä <3

Se siitä "ei tässä mihinkään ole kiire" :stä.

villikset-normal.jpg
(Kuva ei anna oikeutta aivan sairaan mageelle Novitan Nalle Taika -langalle)