Aurinko! Valo! Aikainen aamu!

Hui hurjaa! Olin ihan varma, että muu maailma oli minulta salaa kääntänyt kelloja eteenpäin ainakin parilla tunnilla, sen verran valoisaa oli puoli kahdeksan aikaan ulkona, kun hipsin kohti työpaikkaa. On ihan ihmeellistä, että taivaalla on värejä! Ihan parasta on, jos vähitellen kevät alkaa vallata alaa.

Reissujalkaa vipattaa. Olisi ihanaa lähteä ihmettelemään maailmaa, vaikka vaan pikaisestikin, johonkin lähelle vaikka. Ei voi millään tietää, mihin suuntaan. Ehkä pistän karttapallon pyörimään, silmät kiinni ja etusormen osoittamaan reissukohdetta. On sitä ennenkin reissukohteita sillä ajatuksella valittu. Muutama vuosi sitten lähdettiin kaverin kanssa tuolla taktiikalla tutkimaan Madagascaria. Ilman yllä mainittua taktiikkaa ei todellakaan oltaisi lähdetty niin syvälle Afrikkaan. Itse aloin vasta reissun varaamisen jälkeen ottamaan selvää maan turvallisuustilanteesta, ja säikähdin pahan kerran ulkoministeriön matkustustiedotetta. Siinä varoiteltiin levottomuuksista pääkaupungissa.

Loppujen lopuksi reissusta tuli raskas, mutta myös yksi mieleenpainuvimmista. On hurjia tarinoita autokyydeistä, öisestä Madagascarista, koskettavasta kouluvierailusta ja ärsyttävästä reissuporukasta. Muistan päivien polttavan lämmön ja talvisen kylmät yöt, hurjan aikaiset aamuherätykset ja vaikka mitä.

Se reissu jäi minun ja silloisen ystäväni viimeiseksi. Madan reissun jälkeen kaverini sanoutui irti ystävyydestämme, ilmeisesti sen takia että vietin enemmän aikaa poikaystäväni kuin tuon kaverini kanssa. Minkäs sille teet, elämä on valintoja. Jokainen valitsee omansa.