Katselin eilen yhtä ohjelmaa tv:stä. Rakkautta <3 Tajusin, että rinnassa helähti tuttu tunne, joka oli siellä hyvin vahvana silloin, kun rakkauteni tuohon meidän makkarissa nyt tuhisevaan olentoon oli syttymässä. Sellainen lämmin, vahva, iloa pursuava aalto, jonka mukaan oli ihanaa heittäytyä. Ja on edelleen. Vuodet ovat kuluneet ja arki on omalla tavallaan astunut kuvioihin, mutta on mahtavaa huomata, miten tuo rakkauden aalto voi edelleen pyyhkäistä ylitseni kun vain annan sille tilaa. Ettei arki jyräisi aaltoa.

En ole ennen ollut tällaisessa suhteessa. En näin pitkässä, näin vakaassa, näin täydellisen ihanassa. En ole ikinä jakanut elämääni tai asuntoani pojan kanssa. En vaihtaisi tätä mihinkään. Aina välillä on hyvä muistuttaa itseään siitä, mikä tässä elämässä on hyvin.

IMG_0713-normal.jpg