Uni. Tuo ystävä. Tuo vihollinen. Jos se vain ei karkailisi tai toisi mukanaan painajaisia. Jos se rauhottaisi ja hellisi ja antaisi voimaa päivän koitoksiin. Ei eilen, ei sitä ennen, ei miesmuistiin. Uneton Espoossa.

Psyyke on alkanut kärsiä unen puutteesta, ja vähäunisuuden takia tulee alisuorittamista ja näköalattomuutta. Tututkin asiat epäilyttävät. On paha olla. Ja kaikki on täällä oman pään sisällä. Se on lohdullista, ehkä pään saa kääntymään. Pienin askelin.

Voin lämpimästi tähän kirjoittaa, että olen päättänyt alkaa huolehtia itsestäni. Olen päättänyt olla itsekäs, olen päättänyt antaa elämässäni tilaa kaikelle sille, mistä nautin ja minkä tunnen omakseni. En anna keskeneräisyyksien kiusata, kaikki tulkoon aikanaan.

Saanhan minä olla herkkä ja hauras ja itkeä. Jos siltä tuntuu. Saan olla vihainen ja iloinen, jos siltä tuntuu. Nyt en enää miellytä ketään. Ottakaa tai jättäkää, tällainen minä olen. Tässä minä olen nyt.

IMG_0685-normal.jpg