Vahvasti introvertti vahvasti ekstroverttien maailmassa. Näin on päässyt käymään.

Luulin ja uskottelin viime viikkoon asti olevani ekstrovertti ihminen. Ulospäin suuntautunut, sosiaalinen, ihmisten seurassa viihtyvä. Juu ei. Ihmismassat ärsyttävät, ihmisten kanssa sosialisointi silloin, kun se ei tapahdu omilla ehdoillani ahdistaa, ja joka päivä ihmisten kanssa vellottuani olen kuolemanväsynyt. Voimaa saan yksinolosta ja sisäiseen maailmaani uppoamisesta, en kaipaa ympärilleni hälyä ja jatkuvaa kanssakäymistä muiden kanssa. Ei ihme, että olen henkisesti aivan riekaleina, kun päivät kuluvat tosiaankin ihmisten seurassa ja vuorovaikutus turhauttaa.

Sisäinen maailmani on rikkaimmillaan iltaisin. Vuorokausirytmini on kääntynyt niin, että rikkaimpana aikanani olen nukkumassa. Aamuisin olen nyt viikon verran opetellut uppoamaan ajatuksiini, ja se antaa vähän suojaa  päivän koitoksille. Jaksaminen on erilaista eri päivinä. Tänään vellominen ihmisympyrässä ei tunnu niin vastenmieliseltä kuin eilen, en tosin oikein nautikaan siitä. Mietin vaan, että taistelen joka päivä epämukavuusalueellani energiaa kuluttamassa. Sairastun.

Siitä hetkestä, kun tuo iso kolahdus introverttiydestäni valahti tietoisuuteeni, alkoi polku kohti iloisempaa minää. Olen alkanut ymmärtämään käytöstäni ja tunteitani aivan uudella tavalla. Olen alkanut hyväksymään itseni. Nyt on aika alkaa järjestellä arkea siihen kuosiin, että energiat alkavat virrata minuun päin. Hyviä hetkiä.

IMG_0730-normal.jpg