No enpäs tiedä. On se vaan ystävyys kyllä sellaista, että haluan siitä tännekin kirjoittaa.

Ystävät yli 35:lla on kultaakin kalliimpia. Ihmiset, jotka ymmärtävät minua ja ihan omasta vapaasta tahdostaan haluavat jakaa aikaa ja ajatuksia kanssani. Tuntevat historiani, muistavat minut, edes joskus.

Minä muistin ystäviäni kaksi viikkoa sitten. Yritin sopia tapaamisia, ihan iloisessa hengessä. Toisen kanssa sovittiin, että nähtäisiin eilen tai tänään. Toisen kanssa sovittiin tapaaminen toukokuulle, ennen ei ehdi. Yritin molempia tapaamisia lyödä lukkoon ihan niin, että päivä oltaisiin sovittu ja siitä pidetty kiinni. Jotenkin ystäväni siitä liukenivat, sopivat että palataan asiaan lähempänä. Tänään on toisen kohdalla se "lähempänä".

Ei kuulu, ei näy. Ainahan minä voisin laittaa tekstarin tai soittaa ja muistuttaa. Vaan kun en tahdo. Tahdon, että ystävä muistaa minut ja laittaa minulle viestin. Tahdon olla sen verran merkittävä henkilö ystäväni elämässä, että muistun mieleen arjen tohinassa, lasten ja perhe-elämän ja työn ohessa. Liikaa pyydetty.

IMG_0726-normal.jpg
Joki, joka päätti olla sulamatta.