IMG_0856-normal.jpg

Minulla on joka kevät tapana istuttaa basilikan siemeniä. Tänä vuonna tein istutukset jo pääsiäisen aikaan, silloin kun iski inspiraatio sellaiseen. On maailman ihaninta ihailla omien kättensä työn tuloksia ja auringon, veden ja mullan tuotoksia. Kaunista, hyvälle tuoksuvaa ja mukavasti leivän päälle tai mihin ruokaan tahansa napsittavaa yrttiä, nam! Toivon ja odotan kovasti, että jossain tulevaisuudessa pääsisin istuttamaan yrttini näin toukokuussa omalle pihamaalle. Silloin onnella ei olisi rajoja.

Toki vähän toisenlaisetkin asiat pyörivät mielessä. Nuo kaksi aurinkoista ja helteistä alkuviikon päivää eivät saaneet minussa mitään hyvää liikahtamaan. Kun mieli on maassa, se on maassa. Syvällä mullassa, eikä suinkaan siinä samassa, mihin basilika on istutettu. Tänään, kun taivas on pilvessä ja vettä ropsii, on jo helpompaa. Huomaan löytäväni ihan positiivisiakin ajatuksia mielestäni. Jospa tänään huvittaisi jo tehdä jotain.

Makoilen siis kotona mietiskelemässä ja korjailemassa päätäni. Niin vain kävi, että tarvitsen tällaisen lorvimisloman, kun pää ei enää kestänyt kahdeksan vuoden jälkeen arjen rutiineita työnantajani huomassa. Elän hurjaa aikaa, koska en milloinkaan ennen ole käynyt näin syvällä pahoissa ajatuksissa tai nähnyt missään näin vähän mitään hyvää. Hirveästi ei sekään auta, että täällä, missä kaikki on jo rakennettu umpeen, alettiin tällä viikolla rakentaa uutta taloa. Minun takapihalleni.

Mutta kuten sanottu, tänään saattaa olla jo vähän parempi päivä. "Onni koostuu pienistä palasista", sanoi palapelin tekijä (Kuutamolla -elokuva 2002). Niitä pieniä palasia kokoan mielessäni ja koitan tajuta, mikä elämässä on hyvää.