Pyöreitä massuja, pulleita tassuja… Mitään muuta en näe, taaskaan. Kaikkialla on odottavia äititittelin saavuttajia tai tuoreita mammoja nyyttejänsä tuoksuttelemassa. Pieniä jalkoja, käsiä, nenänpäitä, ääniä, pieniä töppösiä ja täydellisiä unelmia. Onni uudesta elämästä ja omasta veistoksesta, uudesta alusta josta voi muovautua ihan-mitä-vaan.

Joka ikistä hermoa kylmää, kun minä olen vain verta valuva tyhjä kohtu, käyttökelvoton ja turha. Itsekäs ja elämästä mitään ymmärtämätön, tehtävääni täyttämätön turhake. Arvoton, kun en lisäänny. Siltä se tuntuu.

Haluaisin tietää, kuka se olisi jos se meistä tulisi. Miten se puhuisi, millaisia unelmia sille tulisi, saisko se kavereita ja mitä se haluais tehdä. Haluaisin sellaisen ihmisen, jonka tekemisiä voisin seurata ja jolle voisin opettaa jotain. Jota voisin suojella koko maailmalta ja samalla kannustaa menemään sinne.

Joka puolella on kakkavaippoja ja huutavia lapsia, sekaisia koteja ja masennusta ja kamalaa kamalaa. Siitä huolimatta ”ne on parasta mitä mulle on sattunu”. Naistenlehdet kirkuu perheonnea. Suviteräsniska on aina odottanut tulevansa äidiksi ja homma on nyt valmis kun on häät ja talot ja kaikki. Erjalyytinen oli vähällä olla tekemättä jälkikasvua, mutta hupsista saatana, pyöräytti kaksoset. Anttijokinen kertoo, että: "On klisee sanoa, että lapsen syntymä muutti elämäni, mutta niin se teki.". Että kaikki on yksinkertasempaa kun on joku jota kasvattaa.

Ajattelin ensin toivottaa kaikille äideille hyvää äitienpäivää. Ehkä teenkin se, myöhemmin. Tänään vietetään Lapsettomien lauantaita, joten OIKEIN HYVÄÄ LAPSETONTA LAUANTAITA MEILLE KAIKILLE LAPSETTOMILLE!!!

IMG_0634-normal.jpg