Terveisiä lomalta!

Pari viikkoa on vierähtänyt reppureissaajana Suomen maalla. Mukavata on ollut. Alkuunsahan pukeuduttiin kokopitkiin ja ihmeteltiin saaressa suuria tuulia. Viimeiset kolme päivää taisi saaristossa olla sitten lähellä Kreikan lukuja, sää muuttui vallan kokonaan. Pakko sanoa, että olen ehdottomasti tämän säätyypin suuri fäni.

Saaresta sisämaahan. Ihania rantaraitteja pitkin kesäkaupungista toiseen, järven rannalle. Tänä kesänä on onnistanut jollain tavalla ahventen kanssa, mato-onki on laulanut nätisti. Kertaalleen on mennyt siimakin poikki (ei ollut ihan heppoisinta mallia se siima), joten Ahdin järrrrrkäle sai vielä jäädä odottamaan noutajaansa. Ehkä ensi viikolla.

Nyt ollaan pari päivää möhnitty kuumassa kaupungissa, kotona. Ikkunoita on paskamaista pitää auki vieressä olevan louhintatyömaan takia, ja siksi ollaankin livistetty täältä kotoa heti kun silmät on auki saatu. Pientä evakkomeininkiä on ilmoilla, on niin hassua vaan käydä kääntymässä kotona.

En ole onnistunut välttymään itselleni vittuilultakaan. Jostain mielen syövereistä nousee peikko, joka sättii kaikesta mikä ei onnistu. Tuntuu, että olen huono, tyhmä ja läskiintynyt. Ja kaikki on kyllä ihan omassa päässäni. Ehkä odotin tämän suhteen etenevän edes vähän nopeammin ja aina vaan onnellisempaan suuntaan (trinsessa mikä trinsessa), ehkä odotin osaamiseni vastaavan uutta työtäni. Ymmälläni olen kaiken tajuamani edessä, ja tiedän että vain itse itseäni arvostamalla saan paletin kasaan. Katsotaan nyt, kuinka kauan tässä pitää kyntää ennen kuin iloksi muuttuu.

Miten hitossa tästä muuten tuli näin keski-ikäinen blogipäivitys?? Hyyyyyi!

IMG_0945%20-%20Versio%202-normal.jpg
Hui, se painoi melkein 300 grammaa!

IMG_1795-normal.jpg
Saariston lapsen maisemaa