Kaikkea pelkäävä negatiivinen ressukka. Sellainen minusta tulee, kun lakkaan uskomasta itseeni. Tajusin, että olen elänyt jossain what if-maailmassa kaukana tästä todellisuudesta jo pitkään. Siinä maailmassa asiat vääristyy, epäilen maailman liittoutuneen minua vastaan ja itse olen itseni pahin vihollinen. Alan pelkäämään muita ja eniten itseäni. Unelmoin turhista asioista. Lakkaan uskaltamasta, unohdan elää.

Sitä kai masennus on, ei enää uskalla mitään. Ja alkaa inhoamaan itseään, epäilemään muita salaliitoista. Kun asiat ei mene niinkuin on ajatellut, kun ei saakaan sitä mistä unelmoi. Niin sitä vaan sekoaa. Se on paljon sitä, että mieli tulee levottomaksi työstä ja parisuhteesta, elämän isoista muutoksista. Se vie silmästä unen. Kun useamman vuoden käy vajaalla, alkaa mieli murentua. Kun on valmis hyppäämään rekan alle, on aika myöntää tappionsa.

Sanotaan vaikka niin, että mulla on nyt 1000-palainen palapeli levällään lattialla. Siinä on tuhat palaa minun elämästäni. Vaihtoehdot on taistella tai kuolla. Jostain ihmeestä aion taikoa palapeliini ilon ja kepeyden ja hyvän olon arjesta. Vielä en tiedä miten, mutta vankka kivijalka mulla jo on. Rakkaus.

IMG_0968-normal.jpg