Toiset päivät vaan on helppoja ja selkeitä ja kepeitä. Niinkuin tämä.

Jostain darran ja kyyneleiden keskeltä näen selkeänä kaiken, mitä on tapahtunut. Ja sen, että nyt seison uuden polun alussa ja mulla on lupa rakentaa kaikki uudestaan. Niin iso osa mua työ ja työnteko on ollut. Vähän liian iso.

Kun tajuan, että ei se työ ja siinä onnistuminen ole kaikki kaikessa, tulee jotenkin toiveikas olo tulevaisuuden suhteen. Että jos elämän arvot oliskin rakkaus ja parisuhde ja sit kaikki muu. Koska totuuden nimissä toisinaan tässä ollaan menty työ edellä. Ihan järjetöntä.

Mä haluun isomman talon, kissan ja unohtaa pillerit. Mä haluan kaiken sen ja haluan tehdä sen tuon rakastamani ihmisen kanssa. Mä haluan jakaa tämän elämän isoimmat ihmeet tuon ihmisen kanssa ja kohdata kaiken uuden yhdessä. Yhdessä!

Älä luule että itkee ovi kun se suljetaan
Sen vain kuuluu lähtiessä ihan hiljaa narahtaa

IMG_1040-normal.jpg