On tässä ilmoilla vähän kaikenlaista.

Huomenna vietän yhdeksänvuotisen urani viimeistä työpäivää vanhassa työpaikassani. Työni liittyy ihmisiin, ja koska olen hyvin ihmisläheinen ihminen (joskin erakko perusluonteeltani), liittyy vanhasta työstä irti päästämiseen vähän luopumisen tuskaa. Itse olen kuitenkin muutosta halunnut, ja toivon, että voin hetkeksi ainakin laittaa syrjään sellaisen kirjoitelman, jonka otsikkona on ollut työuupumus/masennus. Uusi työpaikka on uuden alku, mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä.

Välillä olen pysähtynyt miettimään mennyttä aikaa, urani ensi vaiheita ja suuria työn sisällä tapahtuneita muutoksia. Olen koittanut miettiä, mikä sai minut sukeltamaan viime syksynä kaikkein synkimpään ja ikävimpään mielentilaan ikinä. Mietin, olenko jo selvinnyt pahimman yli.

Ennen uudessa työssä aloittamista mulla on kaksi viikkoa lomaa - aivot narikkaan, ulkoilua, joogaa, elämästä nauttimista. Aion rentoutua ja latautua kaikkea uutta varten. Uudessa työssä aloittaessani alkaa mun elämäni Vol 2. Luoja tietää, mihin se tie vie!

Niin käsittämätön muutos nimittäin sohvan nurkassa nököttävän poikaystäväni mietteissä on tapahtunut. Me puhuttiin eilen lisääntymisestä ja tällä kertaa ihan positiiviseen sävyyn! Ihan niinkuin se voisi kuulua meidän tulevaisuuden suunnitelmiimme! Mä en voi uskoa tätä! Mä en usko tätä.

IMG_1012-normal.jpg
Näillä kuunnellaan päivittäin maailmaa vähän paremmaksi.