Jotenkin pitäisi muistaa, että toivun tässä edelleen työuupumuksesta ja keskivaikeasta masennuksesta. Erityisesti jälkimmäinen valtaa mieltäni juuri nyt. Johtunee siitä, etten ole saanut nukuttua muutamaan yöhön tarpeeksi, enkä tunnu ehtivän tehdä mitään itselleni tärkeää arkisin. Kun mieli käy nyt ylikierroksilla, etsin eilisestäkin työpäivästäni tekemiäni virheitä - samalla tavalla ruoskin itseäni kahdessa edellisessä työpaikassa, ja paloin loppuun. Nyt olisi tärkeää pysäyttää negatiivisten ajatusten kehä, mutta miten?

Ihan kohta lähden taas töihin, olen töissä iltayhdeksään ja palaan sinne aamulla seitsemäksi. Mielessä pyörii joululahjasukkien teko, ruoanlaitto, siivoaminen, seksi (enemmänkin sen puute) kultani kanssa, se, mitä kirjoitin eilen töissä, miksi kaikki ei onnistunut niinkuin yleensä, miksi olen tänään tyytymätön eiliseen vaikka eilen työpäivän jälkeen olin siihen supertyytyväinen.... Ihan selkeitä overloadin merkkejä. Lapsi ja asunto, kissa ja isommat neliöt.... kaikki tuntuu tänään saavuttamattomalta. Ja sekin kalvaa mieltä, ettei mitään ulkomaanmatkaa ole näköpiirissä. Se ahdistaa enemmän kuin kaikki muut asiat yhteensä!

Ihan niinkuin en taaskaan olisi onnellinen.

IMG_1060.jpg
Vaihdoin osaksi työpaikkaa sen takia, että edellisessä työpaikassani terveet, aikuiset ihmiset tarvitsivat tällaisia sanallisia ohjeita arjen pikku puuhiin...