No mitäpäs... Sanotaanko, että pettymys ja vitutus on vallitsevat olotilat. Mä mietin koko ajan, että tätäkö tää tulee olemaan aina ja ikuisesti ja onko musta siihen. Tää loma on ollu pitkälti "loma", koska vaikka miten ei ois ollu varaa lähteä mihinkään, en vaan voi sietää ajatusta siitä, ettei miestä saanu spontaanisti ees Tallinnaan. Me käytiin Pyhtäällä Siriuksessa, sekin sen takia että itse toivoin sen synttärilahjaks (marraskuussa). Mä oon vaan tajunnu, että mulla on mies joka ei ikinä järjestä mulle mitään yllätystä, ei tuo kukkia kun ei kuulu tyyliin eikä ikinä halua matkustaa mihinkään muualle kuin kylmiin paikkoihin tässä lähellä.

En minäkään nyt mikään raisu reikänaama oo, joka tykkää pelkästä reissaamisesta ja hulluttelusta. Mut mietin vaan, että kun sain itse päättää minne matkustan, matkustin Madagascarille. Miehen kanssa käytiin viimeks Santorinilla. Tiedän, että parisuhde on kompromisseja, mutta tää alkaa nyt hiertää mun mieltä ja sydäntä niin, että vedän karmeita teiniraivoja liian usein. Mä en vaan oo tyytyväinen. Ja joskus se oli kai tajuttava, rakkautta sellaisena kuin sen olen ajatellut ei ole.

Hinnin_hirvio.jpg

Just tämmönen olo.