Menin syömään töissä lounasta aivan sattumanvaraiseen aikaan. Introverttiin luonteeseeni kuuluu, että ihan mielelläni syön itsekseni lehtiä lueskellen. Maailma on opettanut myös yhdessä syömisen välttämättömyyden, mutta tässä työpaikassa minulla harvoin on tarvetta syödä yhdessä muiden kanssa.

Tänään pöydän ääressä istui kaksi kollegaani. He juttelivat jostakin. Selailin rauhassa eilisen lehteä ja haarukoin ruokaa suuhuni, kun sivukorvalla aloin kuunnella kollegoiden (toinen 20-vuotias, toinen 40-vuotias) keskustelua:

40:v: Musta on kiva et mä tein lapset nuorena.  Jos mun pitäis nyt vasta tehdä mun eka lapsi niin jäis kyllä tekemättä.

20-v: Mä sit taas voisin just lykätä lapsen tekoo vähän. Ainoo mitä mä en siinä siedä, on ajatus koko siitä raskausajasta. Mulla on selkä kipee ja mä harrastan niin ekstriimii lajia et se pitäis lopettaa siks aikaa ku on raskaana.

Osallistun keskusteluun sanomalla yhden sanan. Se on ”Ei”. Se on vastaus 40-vuotiaan kollegan kysymykseen: ”Onks sulla lapsia?”.

Tää on edelleen niin iso kysymys mun elämässä, että ainakin tänään tuntuu ihan helvetin paskalta ton keskustelun jälkeen. Yhtään tätä tuskaa ei helpota se, että olen ajatellut lopettaa e-pillerien syönnin. En raskauden toivossa, vaan terveydellisistä syistä. Ja ounastelen tästä syntyvän kotona jonkinasteisen myrskyn.

Robot_chicken.jpg