Niinpä niin. Kesälomalla on aikaa vaikka vaipua harmaaseen depressioon, mikä johtuu vain täyttymättömistä unelmista, väsymyksestä ja sukulaisen kuolemasta. Surusta voi yrittää räpiköidä ylös niillä omilla keinoilla joista tykkää. Mulla on kissa, auto ja polkupyörä. Eilen pyöräilin kivan pyörälenkin, tänään ajelin "isolle kirkolle" kauppaan, ja molempina päiviä ollaan Hinnin kanssa keksitty uusia leikkejä ja nukuttu, nukuttu.

Jotenkin mun on keskityttävä tosiaan olemaan vain itsekäs, miettiä omia juttuja ja viettää niin paljon aikaa itsekseni kuin vaan mahdollista. Nökötän omassa huoneessani omien tavaroideni keskellä ja kirjotan päiväkirjaa oman musiikkini säestyksellä. Ei arvostelua musiikkivalinnoista tai mistään, vain minä ja kissani. Koska Hinni seuraa mua ihan kaikkialle <3

Ai niin, näin tänä aamuna telkkarissa kun joku teki siellä sitruunapastaa (avokadopastan läheinen serkku). Teen sitä tänään a'la Gullichsen. Ja tilasin Zalandolta alevaatteita. Ja Thomannilta uudet korvakuulottimet, vanhat kun ottivat ja hajosivat. Vielä kun jostain saisi jotain kelvollista luettavaa (= Anna-Leena Härköstä, jota en vielä ole lukenut), siinä ois sielulle pureskeltavaa.

IMG_20160703_093615.jpg
Hinnin luettavaa (ja pureskeltavaa)