Töissäni käväisi tänään Helga 11kk. Mannaa vauvakuumeelleni. Oli niin mahtava paketti, pieni, omilla jaloillaan haparoiden sesova ja elämässä eteenpäin pyrkivä vaippahousu. Ihastelin isälle taaperoa.

Kerroin myös, että kipuilen lapsiasiaa kotona. Kollegani, isä siis, kertoi rohkaisevasti, että huoli pois. Hän täytti viime viikolla 40, ja kertoi ettei ikinäikinä elämässään ollut halunnut lasta. Jotenkin juttu oli pitkässä parisuhteessa kääntynyt nykyselle tolalleen, ja isä kannusti, ettei ikinäikinä saa lakata toivomasta. Miehen mieli voi muuttua.

Toista ihmistä ei voi muuttaa. Sen täytyy itse muuttua. Mä voin yrittää saada rakkaani ajattelemaan, mitä lapsen myötä voisi tapahtua. Uskon, että prosessi on jo käynnissä.

Eilen katsottiin rivarin päätyä sivistyksestä ja mietittiin samalla, että "tosta SE sitten vois kävellä kouluun". Kyllä mies miettii <3