Mulla on tosi vanha olo. Tänä aamuna tuntui siltä, että keski-ikä on alkanu. Oikeesti.

Mun kropassa kaikki alkaa löystyä. Jumppaaminen ei tunnu enää niin helpolta ja vapauttavalta kuin ennen. Mun menkat on muuttunu, munasolut on ihan ruppanoita. Läskiä tulee joka paikkaan vaan munkkeja tuijottamalla. Toiveet lisääntymisestä ja lapsen kanssa jaksamisesta lipuu koko ajan kauemmas.

Mä oon alkanu miettiä, että pitäisin jatkossa lomani parissa osassa – kolme yhteistä viikkoa miehen kanssa ja pari sitten syksyllä tai talvella railakkaan ulkomaanmatkan merkeissä. Yksin tai yhdessä, jotain muuta kuin Norjaa.

Olkoon tämä kesä nyt sitten viimeinen, jonka vietän nuoruus ja sen huolettomuus mielessäni. Etsitään yhteistä tekemistä ja mukavia muistoja lähialueilta, vietetään roppakaupalla yhteistä aikaa. Koska tässä suhteessa kaikki menee hyvin, kun antaa miehen päättää mitä tehdään, missä tehdään, milloin tehdään. Enkä tiedä, onko tällä suhteella sittenkään tulevaisuutta.