Äh, nyt tässä ei taas oo mitään järkeä. Nukun huonosti ja liian vähän, teen liian pitkiä työpäiviä vaikka en edes erityisemmin rakasta sitä mitä teen, olen kotona väsynyt ja poissaoleva. Enkä ehdi tarttua tähän elämään ja muihin tunteisiin kuin kiireeseen jollain tavalla. Pretty too much.

Olkoon tämä hätähuutoni itselleni - HIDASTA, ääliö! Pystyn itse vaikuttamaan työpäivieni pituuteen ja siihen, ajattelenko työasioita vikana illalla ja ekana aamulla. Niinkuin tänään. Enkä pidä siitä ollenkaan. Olen tosi isosti suorittaja ja pelkään epäonnistumista kuollakseni. Kaikki pitää olla piirulleen perfektionistin mieleen. Hankalaa.

Noh, perfektionisti menee tänään työkseen katsomaan uusimman Nälkäpeli-elokuvan.