Ihan uskomatonta, millä vauhdilla tää viikko on edennyt! Jos kaikki viikot olisivat tällaisia, mitähän minusta olisi kesään mennessä jäljellä? Märkä läntti? Hitaasti piti aloittaa sairasloman jälkeen, vaan toisin kävi. Osin omaa tyhmyyttäni, osin muualta tulleiden tapaamisten ja koulutusten syytä. Ihan hirvittävä vauhti, ja miljoona tekemätöntä työtä.

Viikon puolessa välissä kävin psykologin juttusilla, ihan sovitusti. Oli kiva kuulla häneltä, että näytin pirteämmältä kuin viime tapaamisellamme, ja tunnuin pystyvän keskittymään asioihin paremmin, tarkastelemaan kaikkea lintuperspektiivistä. Kaikki positiivinen palaute oli paikallaan, koska loppuviikko on sanalla sanoen imaissut minut taas täysin työn iholle. Liian syvälle. Vähempikin riittäisi. Ja sen lisäksi, että työn sisältö on stressaavaa, on työpäivillä aivan liikaa pituutta. Onneksi saan ylitöistä sopivan korvauksen ja pidempiä vapaita sitten joulun kanttiin.

Ihan kohta on joulu! Inhottaa kyllä joululaulut ja kaiken krääsän ilmestyminen jo lokakuussa kauppoihin, mutta tää kolahdus tapahtui, kun selailin kalenterin sivuja töissä. Enää muutama täysi viikko ja reipas rentoutuminen voi alkaa. Ennen sitä kävelylenkit, valo ja rakkaus saavat tuoda voimaa.

image-normal.jpg