Tämän päivän teemat ovat olleet että lopettaisin pelkäämisen ja yksinkertaistaisin elämisen. Mitä ihmettä minä pelkään? Että tulevaisuus ei tulekaan olemaan sellainen kuin kuvittelin? No ihan varmasti ei, harva asia toteutuu juuri sellaisena kuin mielikuvissa. Miksi ihmeessä ajattelen kaiken niin monimutkaisesti? Että tuo ja tämä ja nuo ja nämä, kun voisi keskittyä vaan siihen, mikä on nyt tässä ja miltä se tuntuu. Kummasti mieli rauhoittuu, kun tajuaa lopettaa pelkäämisen ja monimutkaisen ajattelun.

Ehkä oikeasti tärkeintä tosiaan on puutarhanhoito, eikä sekään niin kovin tärkeää. Kivanlainen kepeys kannattaa pitää elämässä, niin siitä ehkä onnistuu nauttimaankin. Ei minkään tarvitse olla kovin vakavaa, kaikki vakava kuolettaa ja tappaa. Mitä vikaa on kevytkenkäisyydessä?

Kaikkein onnellisimmillani minä tässä maailmassa olen ollut, kun olen leijaillut jalat vähän irti maasta. Matkaillessa tai rakastuneena. Uusien vaatteiden onnellisena omistajana. Kissojen kanssa. Hyvän kahvikupillisen ääressä. Kynä kädessä, päiväkirjan ääressä hyvän musiikin soidessa taustalla. Oman kullan kainalossa. Oman kullan kainalossa!!!

Näin se menee. Kiip it simpöl, stupid.

Minäkin tein tikrusukat, kun kaikilla muillakin sellaiset on, näemmä. Onhan ne ihanat!