Kävin tänään kävelyllä. 12 km taittui parissa tunnissa, mikä on ihan kivasti siihen nähden, että ekan parin kilsan kohdalla oli semmonen olo, että onkohan musta tänään(kään) mihinkään. Oli ihanaa kävellä sateessa!

Mulle kävely ei oo mikään itseni ylittämisen suuri suoritus, vaan lähinnä hyvää oloa tuottava liikunnan muoto. Meren rantaa kävellessä saan sieluuni jotain hoitavaa ja siinä meren äärellä seistessäni tulee kyyneleet silmiin, niin voimakas meri mulle on. Ja kuten sanottu, onneksi lähdin tänään kävelylle. Päätin tehdä normaalia pidemmän lenkin, sieltä Haukilahden kautta kävellen matkaa tulee nelisen kilsaa enemmän kuin pelkän Westendin kierrosta. Tänään mut palkittiin iloisesti Haukilahden rantsussa. Itse ranta näytti tältä:

image-normal.jpg

 

Mut hassuks koko touhu meni, kun näin nää:

image-normal.jpg

!!!

Siinä missä minä näen vihmovan veden ja  23 m/s puhaltavan tuulen (puuskissa noin 30 m/s), näkee joku hullu Haukilahdessa Bondi Beachin kaltaiset mahdollisuudet surffaukseen! Respect! Oli ehdottomasti päiväni kohokohta tuijottaa kasvot märkänä lainelautailijoita. Oi, vapautta!

Mä oon muutenkin miettiny, että on ihanaa kun meillä on vuodenajat. Kaikki neljä. Ne kaikki asuu meissä, ja vaikka kuinka syksy olisi märkä ja talvi kylmä ja kevät loputtoman kolea ennen iki-ihanaa suvea, on ne silti kaikki upeita vuodenaikoja, jotka näyttävät luonnossa parhaat puolensa ja energiansa ja se on jotain, mitä minä voin ottaa mukaani. Eikä tarvitse kuin lähteä kävelemään.