Olen tässä mietiskellyt unirytmejäni.

Ollessani kolmisen vuotta sitten vielä pitkälti iltapainotteisessa työssä, nukuin aina säännölliset yöunet. Unirytmi oli pitkälti oman mielihaluni kaltainen, puoliltaöin nukkumaan ja yhdeksältä ylös. Iltatyössä piti uhrata tosiaankin kaikki illat työlle, mutta päiväunia en tarvinnut koskaan.

Nyt olen pari vuotta tehnyt pääasiallisesti aamupainotteista työtä, ja siinä samassa sekoittanut unirytmini täydellisesti. En millään onnistu menemään nukkumaan ajoissa, oma kehoni kun on sitä mieltä, että ilta on ihmisen parasta aikaa. Tämä johtaa kierteeseen, jossa menen edelleen nukkumaan puoliltaöin, herään aamuvarhaisella töihin, ja työpäivän jälkeen paikkaan univajetta päiväunilla. Tämä vapauttaa iltayöhön muutaman todella tarpeellisen tunnin, jolloin voin myös arkisin viettää virkeää valveillaoloaikaa poikaystäväni kanssa. En käytännössä siis edes halua mennä arkisin "ajoissa" nukkumaan aamuvuorolaisenakaan.

Mistä siis kiikastaa? Rytmi kun toimii omasta mielestäni mainiosti (toki viikonloppuihin jää vielä vähän univajeen kirimistä, mutta silloin saakin nukkua niin pitkään kuin...). Noh, koko ympäröivä yhteiskunta tuntuu olevan aikuisen päiväunia vastaan! Kaikkialla kerrotaan, että aikuinen tarvitsee keskimäärin kahdeksan tuntia keskeytyksetöntä unta jaksaakseen arjessa. Eli että kaikki kahdeksan tuntia tulisi nukkua putkeen, jotta aivot ja keho saisivat riittävän levon. Entäs sitten minä? Eilenkin nukuin "liian lyhyet" yöunet, työpäivän jälkeen puolentoista tunnin päikkärit, joista sain virtaa siivoilla ja joogata kotona, ennen kuin poikaystäväni tuli iltavuorosta kotiin. Iltayöhön jäi vielä yhdessäoloaikaa.

Tällainen rytmi tuntuu sopivan minulle, jos vaan saan riittävästi unta vuorokaudessa. Sama se, koska nukun. Mietin, miksi minulle on niin vaikeaa mennä nukkumaan kymmeneltä. Tajusin, että ollessani teini, näin vuorotyötä tekevän äitini nukkuvan usein päivisin univajettaan pois. Isäni on aina pitänyt pikku tirsoista työpäivän jälkeen. Tämän lisäksi tajusin, että meidäthän opetetaan päiväunille jo lastentarhassa! Miksi siis oletetaan, että kaiken kansan olisi parasta nukkua ne kahdeksan tuntia putkeen yöllä?? Itseäni kuunnellen olen oppinut, että tarvitsen kymmenen tuntia unta jaksaakseni, ja jos en voi nukkua kaikkia kymmentä tuntia yhteen pötköön, kirin ne jollain muulla tavalla jossain muussa päivän tai viikon vaiheessa. Ja olkoon se niin.

Hail to a nap a day!

Ja loppuun vielä jotain, mikä liittyy a) päiväunien onnistumiseen, ja 
                                                       b) joululahjapajailuihini