Migreeni on niiiiiiin ilkee tauti. Mulla on kolmena iltana peräkkäin ollu sellanen jysäri päässä, että tuntuu kuin persoonallisuuteni olisi muuttunut. Kaikki tuntuu pahalta. Ja varsinkaan mitään ei pysty tekemään, voi vaan maata ja olla oksentamatta.

Nyt on vähän parempi olla, niinkuin aamuisin on nyt ollutkin. Ajattelin, että tänään alkaa uusi elämä. Alan tehdä asioita siinä järjestyksessä kuin ne nyt sattuvat kiinnostamaan. Teen sen minkä jaksan ja viitsin. Ja niitä asioita joista tykkään. Aiemmin mä oon listannu mielessäni kaikenlaiset kaikki asiat mitä pitää tehdä, ja suorittanut. Nyt mä teen sitä, mikä hyvältä tuntuu ja silloin kun siltä tuntuu. Piste.

Katselin pari päivää sitten jotain telkkariohjelmaa, jossa Rosa Meriläinen puhui masennuksestaan. Kuulosti tosi tutulta. Että miten vaatii itseltään niin hillittömästi, ettei mikään riitä. Ja sitten ruoskii itseään pahemmin kuin kukaan ulkopuolinen voisi. Lopulta kaikki tuntuu paskalta. Niin mullekin kävi puoltoista vuotta sitten. Vieläkin vituttaa, etten saanut puhua kenenkään kanssa asioista niiden oikeilla nimillä. Onneksi nyt oon tässä ja tiedän, mikä tekee mulle hyvää.

IMG_1372.jpg    IMG_1373.jpg

Dc-fixillä aikaansaatua. Suosittelen.