Niin etenee elokuu. Kaksi viikkoa kolposkopiasta. Koko tämän ajan olen ollut vaippakansaa, ja tähän päälle pukkaa nyt perinteiset naisten vaivat. On kuin tumma sadepilvi olisi muuttanut korvieni väliin. On vaikea jaksaa mitään.

Töihinkin palasin. Jotenkin töissäkin kaikki alkaa olla vähän liian tuttua, joko työhön pitää saada lisää haasteita tai sitten lähden koulunpenkille. Se on ollut mielessä monena vuonna, ja muutamaan kouluun olen hakenutkin. Tuloksetta. Pääasiallisesti kyllä pidän työstäni ja se pitää minut järjissäni. Ilman sitä elämässä olisi vielä vähemmän fokusta.

Kotona elämä on ollut tasan tarkkaan kotitöitä ja sohvalla lojumista. Toisaalta en ole muuta jaksanut, mutta eipä paljon muuta olla ehdotettukaan. Jotain kai parisuhteen tilasta kertoo se, että mies kävi työporukoittensa kanssa Lintsillä ja minä työporukoitteni kanssa olen menossa Tallinnaan – molemmista on ollut puhetta meidän kahden tekemisinä. Minä ainakin olen alkanut tehdä asioita ilman miestä, kun ei se ole ollut halukas lähtemään mun juttuihin.

Yhtenä päivänä intouduin kyllä keittiöilemään. Kokeilin tehdä kukkakaalimuusia ja suklaafondantteja. Muusi onnistui, fondantit eivät. Innostuin silti, aion tehdä suklaamössöä uudestaan. Tai tässä välissä kyllä kokeilen mokkapalamuffinsseja, ne kuulosti hauskoilta ja näytti makeilta. Ehkä jo tänään töitten jälkeen otan kaulimen kauniiseen käteeni…

IMG_20160804_095814.jpg

Hiton hitto, mokkapalamuffinssien kuvat on vielä puhelimella, enkä tähän hätään siirrä niitä koneelle. Pirun hyviä olivat! Kuvakorvikkeena Salmiakki Struuttu :)