Eilen tuntui siltä, että olin ihan tyytymätön kaikkeen. Kiittämätön olo kaikesta siitä, mitä minulla juuri nyt on. Sellainen olo, ettei tämä riitä.

Tein pienen kävelylenkin ja purin kiukkuani isoihin ylämäkiin. Tuivertava tuuli oli kaataa minut. Lenkin jälkeen venyttelin, ja siitä lähti päivä nousuun. Lopulta eilinen oli ihan jees -päivä. Tänään olo on hennon toiveikas, vaikka ulkona tihuttaakin. Toinen vapaapäivä putkeen (luksusta nykyisessä työssäni), käydään katsomassa jotain asuntoa ja löllitään vaan kotosalla. Hyvin saan riittämään tämän kaiken.

"Eteenpäin", sanoi Samuli perjantaina Vain elämäässä. Nän se on. Turha on murehtia tai kaipailla menneitä, koska tänään on uusi päivä ja se voi olla kaikella tapaa käänteen tekevä. Ja vaikkei olisi, vie se meitä koko ajan uusiin paikkoihin.

IMG_1045-normal.jpg
Kaihomieli kaipaa ulkomaille