Mitäköhän tästä kaikesta oikein kirjottaisi? En ole tyytyväinen nyt oikein mihinkään, vaikka perusasiat on ihan kohdallaan. On koti ja oma rakas. Ja työ.

Työ. Uutta luodaan eikä se ihan kivuttomasti synny. Taas joku stressipiikki, paljon asioita ja vaikeaa päästää vapaalla irti. Työpäivät venyy, ihan suotta. Liian vähän unta, liian vähän liikuntaa, ihan liian vähän omia juttuja ja sitä, kuka minä olen. Mietin, voisinko olla tehokkaampi. Mut aina ei huvita olla tehokas.

Itsekkyys. Kun olen niin huono siinä. Miellyttämisen tarve. Pelkään, että joku suuttuu minulle.

Ja se, että täytän elämäni tällä työllä. Kaikki keskeneräisyys ottaa päähän. Se, että työ on pieni pätkä. Se, että haluaisin opiskelemaan ja yhteishaku on edessä. Haluaisin vaihtaa alaa.

Rakastan sitä, miten asiat on nyt kotona. Parisuhde tuottaa lähes loputtomasti mielihyvää ja onnen tunteita. Sillä sekunnilla kun mietin tulevaisuutta, haluaisin parisuhteenkin liikkuvan eteenpäin. Ja mahdollisimman pian sittenkin, kiitos.

Tällainen raakaversio tekstistä tänään tarjolla. Jospa minäkin olen joskus vähän epätäydellinen…