Krapula - tuo siunattu, kamala olotila. Tuo mukanaan morkkiksen, katumusharjoitukset, itsesäälissä rypemisen ja vähitellen puhdistautumisen, rakkauden ja läheisyydenhalun ja lopulta ymmärryksen siitä, miten ihanaa on elää. Ehkä siksi on tarkoitettu niin, että ainakin minä käyn ensin hummaillessa ilon ja onnen huipulla, seuraavana aamuna maailman syvimmissä ja pimeimmissä luolissa ja pysähdyn siihen, mistä löytyy järki ja usko kaikkeen hyvään.

Koska olihan eilinen ihan mahtava päivä! Rakkaat ihmiset ympärilläni, merta ja rantaa, keväinen aurinko ja luottamus kesän tulemiseen. Hetkiä perheen kanssa, ihan korvaamattomia hetkiä. Ihan turha on miettiä, missä tein tai sanoin väärin, mikä oli surkein hetki päivästä tai miksi nyt kaihertaa. Antaa hyvän tulla, antaa mielen muistaa hymyt, halaukset ja nauru. Ja rakkaus!

Introvertti kaipaa rauhaa ja yksinoloa. Ehkä tänään sille on tilaisuus. Pääsykoekirjat katselevat vierestä ja odottavat, että sormet lakkaavat naputtamasta tietokonetta. Ehkä kohta.

Helsinki - Tallinna