Hmmmm... miten se minut taas koppasi valtaansa? Kun viime uutena vuotena lupasin, ettei se vie mennessään. Kiire :( Se on sen ikävän tuntu, että mitään ei ehdi kunnolla, kaikki on kesken ja tehdään hutiloiden. Perfektionistin maailmassa se johtaa vähitellen katastrofiin.

Nytkin päässä jyllää liian monta ajatusta, liian yhtä aikaa. Ja uni - voih, tuo kaivattu toverini. Uni maittaisi, mutta aamut alkaa aina liian aikaisin. Pää ei toimi. Ja kun liikunnalle ei ole ollut aikaa, keho ei toimi. Balanssi horjuu.

Sen psykologin kanssa puhuttiin pari kuukautta sitten arvoista. Minkälaisen listan haluaisin oman elämäni arvopohjasta, ja millainen se todellisuudessa on. Sehän toimi vähän niinkuin aarrekartta, johon olen aina suhtautunut kevyen kyynisesti. Kun aloin hahmotella oman elämäni arvoja, pääsin myös lähemmäs niitä. Nyt on aika palauttaa tuo lista lähelleni. Onneksi pian on loma.

Mietin tänä aamuna, että vaikka väsyttää, niin silti on tosi mukavaa olla ilman migreeniä. Eilen koko päivä meni Pelastusarmeijalle armottoman pääkivun takia. Milloin kolottaa selkää, milloin juimii vatsasta, milloin mitäkin. Ne päivät menee harakoille. Sitten kun harakat lentää pois, koko keho tuntuu taas omalta, vaikka vähän väsyttäisikin. Näin se vaan menee. Tasapainoilua.

IMG_0559-normal.jpg