Ahnehdin eilen Yle Areenasta kaikki Sykkeen loput jaksot. Ihan loistava suomalainen sarja, jonka henkilöhahmoissa oli jotain hyvin samaistuttavaa tai muuten vaan hurjan mielenkiintoista seurattavaa.

Yksi asia käväisi tapetilla Sykkeessäkin. Lapsettomuus. Kova ja etäinen ylilääkärisnainen murtuu toisen kauden viimeisissä jaksoissa, ja taustalta löytyy avioero. Ylilääkäri leikkelee miehensä kravatteja raivon vallassa, samalla kertoen hoitajalle, miten pariskunta ei koskaan tehnyt lapsia, kun mies ei sitä halunnut. Mies halusi matkustella, ja matkoilla usein etsittiin kravatteja kotikokoelmiin. Mies oli sitä mieltä, että hän ei elämäänsä tuhlaa pikku piltin hyysäämiseen, vaan nauttii siitä, että pariskunnalla on aikaa vain toisilleen.

Nyt keski-iän kynnyksellä eron myötä mies oli kuitenkin alkanut kuntoilla ja löytänyt nuoremman naisen, jonka kanssa he odottivat esikoistaan. Ex-vaimo sai aikanaan lohdutuspalkinnoksi koiran, jolle syytää rakkauttaan.

... näinköhän tää mullakin menee? Viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että me ei koskaan aleta edes yrittää lasta, enkä mä ikinä saa sormusta sormeeni. Ja niin selkeästi kaikkialla kerrotaan, että ei mies muutu, jos sillä on tiukat mielipiteet lapsista tai avioliitosta. Ja mun parhaat vuodet alkaa vähitellen olla takana päin.

Ihan kamalia ajatuksia.